Vaalit lähestyvät, ja vaalitaistelu on alkanut tavallista aikaisemmin. Taitaa olla pakko jotenkin heittäytyä tuohon keskusteluun, vaikka maailmassa olisi tärkeämpiäkin aiheita kirjoitettavaksi.

Mutta miten välttää ääripäiden usein valheellisen ja aina kiihottuneen tavan keskustella asioista?

Etsin johtolankaa antiikista saakka. Turhaanko? Ehkä ei, sillä Raamatun lause ”Ei ole mitään uutta auringon alla” pitää monella tapaa paikkansa. Historiaa voi soveltaa nykyaikaan.

--^--

Eräs antiikin Kreikan tärkeimpiä ajattelijoita, Aristoteles, kirjoitti yli 2300 vuotta sitten kultaisesta keskitiestä. Olisiko hänen ajatuksistaan apua? Oliko hän nykykielellä sanottuna ”tolkun ihminen”?

Hänelle kultainen keskitie (eli ”keskikohta”, hänen käyttämänsä sanan mesotēs yksi käännös) oli yhtä kuin hyve. Ja ääripäät olivat pahetta, joko jonkin asian liiallisuutta tai puutetta. Keskitiellä Aristoteles ei siis tarkoittanut laskennallista keskipistettä. Hän olisi vain puistellut päätään, jos olisi ehdotettu keskitieksi vaikkapa valtion lainanoton minimimäärän ja maksimimäärän matemaattista keskiarvoa.

Ei, hänelle kultainen keskitie oli moraalinen kysymys.

--^--

Toinen tärkeä vinkki tuolta menneiden aikojen mestarilta on tämä: Hyve (eli siis keskikohta) on suhteellinen käsite. Mitä hyve tarkoittaa on riippuvainen niin tilanteesta kuin ihmisestä itsestään. Kyse on tunteiden, halujen ja toiminnan asianmukaista mitasta. Ja asianmukaisuus on tässä tärkeä sana. Hyve on muuttuva käsite.

Esimerkkiä valtion velanotosta voisi Aristoteleen hengessä tulkita näin: Velanoton oikea määrä ei ole riippuvainen vasemmiston tai oikeiston omista lähtökohdista esittämistä euromääristä vaan siitä, mikä juuri käsillä olevassa valtion taloudellisessa tilanteessa on oikea määrä – ja tilannehan on kaikille sama.

Taloustieteilijä puhuisi talouden sykleistä. Aristoteleen ohjetta noudattaen nousukaudessa toimittaisiin eri tavoin kuin laskukaudessa.

Ja sama pätee muihinkin tilanteisiin, joissa usein löytyy vastakkaisia mielipiteitä. Oleellista on, että oikea ratkaisu ei synny ääripäiden ajatuksien soveltamisesta vaan vallitsevasta yhteiskunnallisesta tilanteesta.

Kyse ei Aristoteleella ollut kompromissista (joka usein tarkoittaa politiikassa samalla lehmänkauppaa) vaan suhteellistetusta oikeasta ratkaisusta.

Ihannetilanteessa jokaisen puolueen pitäisi siis kyetä päätymään samaan ratkaisuun pelkästään tarkistelemalla maailman taloudellista ja poliittista tilannetta.

Lukija ehkä sanoo: ”Mutta jos on erilaisia arvoja, ja siis pyrkimyksetkin ovat erilaisia?”

Vastaus on Aristoteleen hengessä: ”Hyve tarkoittaa kohtuutta. Se on arvo, joka on ylä- ja ulkopuolella niiden arvojen, joista politiikassa usein puhutaan.”

--^--

Aristoteles puhui siis  totta tosiaan ”tolkun ihmisestä”.  Lohdullista on tulevia vaalejakin silmällä pitäen, että Suomen ja Pohjoismaiden kaltaisissa yhteiskunnissa tolkku useimmiten voittaa, jos suuria linjoja katsotaan. Olemme olleet menestystarina tolkullisen politiikan johdosta.

Kohtuus kaikessa, Aristoteles olisi sanonut vanhan sananlaskun mukaisesti. Kohtuus on toinen käännös sanalle mesotēs.

Tolkkua ja kohtuutta haluan itsekin edistää, rauhallisesti. Mesotēs eikä mesoamista.